Anteeksi etten ole pitkään aikaan kirjoitellut. Ja päätänpäs nyt että olisi todella suositeltavaa, että kommentoisitte tätäkin kirjoitelmaa. Aloitetaampas...

Lupaus, edelleen. Edistyn aika hyvin vai mitä XD? Bella on mielestäni jotenkin muita taaperoita söpömpi ^^

Biance sai tietää Benjaminin koulumenestyksen salaisuuden ja päätti itse käyttää samaa asetta.

Baince päätti myös aloittaa maalaamisen. Hän ripusti osan valmiista tauluistaan lasten huoneen seinälle.

Bella oli vaikea taapero. Ruoka oli saatava heti kun pääsi tuoliin istumaan ja pois tuolista oli päästävä heti kun ruoka oli syöty...

Benjaminin ase toimi. Biance näes sai heti seuraavana koulupäivänä ensimmäisen kymppinsä.

Mauri innostui tyttärensä koulumenestyksestä niin, että päätti hankkia tälle jo kauan halutun koiran pennun. Jeppe oli iloinen yllätys ^^

Biance rakastui Jeppeen heti. Heistä tuli hyvät ystävät.

-Yök! Huusi Biance maistettuaan lasten vahdin leipomia pipareita.              -Nämähän ovat kärähtäneitä!

-Aiva-aiva!!! Biance leikki uudessa lasten huoneessa.

Anette aukaisi ja leikkasi Biancen hiukset. Ne olivat hänen mielestään vähemmän lapselliset. Olihan sentään merkittävä päivä jo lähellä.

Oli nimittäin Benjaminin aika kasvaa. Juhlimassa olivat vanhempien lisäksi Anetten työkaveri.

Benjaminista kasvoi oikea komistus. Noppa nappasi hänelle tavoitteeksi romantiikan. Että osaankin joskus vihata sitä tavoitetta...

Seuraavana iltana oli Bellan synttärit. Mauri-merten kauhu avustaa.

Bellasta kasvoi iso koulutyttö. Hän tosin päätti vihata koulua sydämmensä pohjasta. Mauri ja Anette eivät olleet moisesta innoissaan.

-Vaavi tulossa! Anette huusi keittiöstä. Mauri oli tosin nukkumassa, eikä kuullut.

-Jiihaa! Ylihuomenna synttärit! Ylihuomenna synttärit! Biance riemuitsi.

Bella ei menestynyt hyvin koulussa. Hän kun olisi halunnut pitää liikunta tunnin joka toisella tunnilla ja tunnin mittaisen välkän niiden välissä.         -Äidinkieltä! Hah! Äitini puhuu ihan hyvin, hän mutisi harmistuneena.

Bella oli jo pitkään kinunnut papukaijaa. Anette päätti, että oli jo korkea aika antaa tytölle edes vähän vastuuta. Niimpä Vimpuloille hankittiin ruskean kirjava papukaija nimeltä Hunter.

Nyt oli Biancen vuoro kasvaa. -Viimeinkin! hän kuiskasi itselleen ja pyörähti sitten ympäri.

Ihan nätti vai mitä? Yksi asia on pahasti vinossa, siis tuota oranssia pyjamaa lukuun ottamatta XD

Eikös näytäkkin jo paaljon paremmalta? ;D

Biancen hurratessa itselleen, alkaa Anettekin karjua. Syy on tietysti aivan toinen.

Maurikin juoksee paikalle, mutta liian myöhään. Anette on jo saattanut jo pienen Bryan-pojan maailmaan.

 

Näihin näkymiin päättyy tämä osa. Minulla oli tätä kirjoittaessani melko puutunut olo, koska suuni oli puudutettu hampaan poistoa varten... Mitäpä se teitä kiinnostaa. Tekstit vain voivat olla melko puutuneita XD Säälikää vain, kunhan muistatte kommentoidakkin.

Seuraavassakaan osassa ei välttämättä näy hyvälaatuisia kuvia. Pahoittelen. Arvailkaa tässä vaiheessa kummasta tulee perijä, Benjaminista vai Biancesta. Olen jo pelannut siihen asti, kun perijä muuttaa takaisin yliopistosta, niin ettette voi enää valitettavasti äänestää perijää...