Osa 1: Lihomistautia ja leikkijunia

Pahoittelen sitten tosi paljon kuvien laatua... Lupaan jatkossa ottaa tarkempia, mutta näitä epätarkkoja tulee valitettavasti aika pitkään.

Tässä näette Anette Vimpulan. Hän on perhetavoitteinen ja toivoo että saisi 6 lasta jotka menisivät naimisiin. Sori Anette, En halua sinulle niin montaa. Anette päätti aloittaa opiskelun Simcityn yliopistolla.

Hän aloitti heti opiskelun... kaikki sujui kuten piti, mutta jotain suurta puuttui. Nimittäin mies! Anette päätti etsiä sellaisen mahdollisimman nopeasti.

Kuin onnen kaupalla samassa asuntolassa asui eräs Mauri Nakkila. Anette ihastui mieheen oitis.Pian suhde oli jo niin pitkällä että Anette kosi. Mauri suostui ja molemmat päättivät keskeyttää opinnot ja muuttaa Hassulaaksoon.

Muutettuaan valtavalle tontille pari rakennutti pienen kopperon itselleen. Anette kävi ostamassa uusia vaatteita ja kun hän tuli takaisin hän passitti Maurin peilin eteen ja värjäsi tämän hiukset mustiksi. Mauri vain hihittelee uudelle tyylilleen XD

Pari meni naimisiin ja molemmat hankkivat töitä, Anette poliisi- ja Mauri seikkailu-urilta. Pari päivää meni töissä käyden ja valmisaterioita mutustellen.

Anette tykkäsi kouluttaa naapuruston Lumikki-sutta. Se oppi nopeasti ja Anetesta ja Lumikista tuli ystävät.

(Tämä on uudempi kuva.) Taloa saatiin muutettua isommaksi vähitellen.

Pian päästiin jo kaikille tuttuihin hommiin ja pönttö alkoi oksentelusta likaantua... -Mites se minun mahani näin sekaisin on? tuumi Anette kuuratessaan pönttöä.

-Ooh! Mahanihan suorastaan pömpöttää! Taidan siirtyä salaattiravintoon, Anette hihkaisi huomatessaan mahan venyneen pyöreäksi.

Melkein vuoden kuluttua Aneten vatsaan alkoi pistää. Kipu oli niin kamala että hän melkein kaatui lattialle. -Mitäs se lääkäri sanoi? myhäili Mauri huolettomana. -Lapsi se sieltä on tulossa, eikä mikään lihomistauti, hän hekotti vaimonsa voihkiessa.

Muutaman ponnistuksen kuluttua Aneten sylissä makasi suloinen ruskeasilmäinen poikavauva. Se sai nimekseen Benjamin. Anette hymyili huojentuneena:-Ei se niin pahaa ollutkaan.

Elämä Benjaminin synnyttyä oli rentoa. Varsinkin nyt, kun Anette sai levätä ja Maurin täytyi hoidella pikkuista Benjaminia. Jostain syystä Anetten vatsassa alkoi taas velloa, eikä ruoka tuntunut pysyvän sisällä 2 minuuttia kauempaa. Miksihän?

Kyllä, arvasitte oikein. Anette oli taas johdattanut itsensä vaikeuksiin. -Voi ei! Taasko se alkaa! hän parkaisi.

Oli pikkuisen Benjaminin aika kasvaa. Poika jokelteli tyytyväisenä Maurin otteissa.

Pikkuisesta jokeltajasta kasvoi vauhdikas taapertaja.

Viikon kuluttua hiukset kasvoivat pojalle päähän. Benjamin näytti entistä suloisemmalta.

Samana yönä Anette heräsi taas siihen samaan kipuun. Tällä kertaa maailmaan pujahti sinisilmäinen tyttö joka nimettiin Bianceksi. Biance katseli äitinsä iloisia kasvoja pitkään ja hartaasti. Anette ojensi tytön Maurille ja jatkoi uniaan.