Eikös ole ihanaa kun päivittelen usein? XD

Aneten sisuskalut olivat taas sekaisin...

Mauri yritti opettaa Biancea kävelemään, mutta tyttö tuntui olevan isukkia viisaampi. Se nimittäin kummasteli Maurin tapaa ottaa tytön hiuksista kiinni samalla kun opetti.

Lupaus :P

Benjamin oli ylipuhunut kodinhoitajan tekemään melko metkoja asioita lastenvahdille XD Oikea tihulainen!

-Ooh! Maha pullahti taas! Anette möläytti. Maurin raskas huokaus kuului olohuoneesta ja kertoi hänen mielipiteensä petipuuhien seurauksista.

Benjamin kävi joka ilta halaamassa isäänsä kun tämä tuli töistä. Isin poika :P

Tihulaisemme ajoi jokaisen kulkukoiran (Roni-sutta lukuun ottamatta) pois pihalta. Johtajasusi sai pahimmat häätömääräykset ja pakeni häntä koipien välissä takaisin vuorille.

Eräänä aamuna kun Mauri oli hakemassa postia, kulki talon ohi kulkukoira nimeltä Vimpula. -Hmm... Vimpula, Mauri mutisi. -Jotenkin tuttu nimi... Mutta sehän on sukunimeni! hän lopulta tajusi ja läimäytti itseään otsaan.

Mutta miksi niin hauska kertoja laittaa tarinaansa näin tylsän kuvan? Tämä on viimeinen taaperokuva Biancesta, niin että sillä perusteella.

Poks! Biancesta kasvoi kaunis koululainen.

Biance päätti suoristaa kiharansa ja vääntää ne tällaiseen animekampaukseen.

Biancen lapsuuden kamaluudet olivat vasta alussa. Hän joutui nimittäin jakamaan saman huoneen Benjaminin kanssa.

Benjamin onnistui aina saamaan itsensä vaikeuksiin. Hän kiusasi sisartaan kerran sen verran liikaa, että Biance suuttui ja hyökkäsi kimppuun.

Benjamin joutui nolona tunnustamaan, että Biance osasi tapella.

-Aargh! Se alkaa taas! Anette huusi tuskissaan. Mauri heräsi moiseen meteliin ja sai melkein sydärin.

Aneten mielestä ikuisuuden kuluttua Maurin sylissä lepäsi pieni tyttö joka sai nimekseen Bella.

Benjaminilla meni hyvin koulussa vaikka hän joutuikin kiusattavaksi tappelun häviön takia. Benjamin ei jaksanut enää edes ajatella asiaa.

Biancella koulu ei oikein edennyt. Hän oli uurastanut sen eteen paljon enemmän kuin Benjamin, mutta silti ei tuntunut auttavan.

Samana iltana Biance esitti nukkuvaa kun Mauri ja Benjamin hiippailivat eteiseen. Biance kuuli paljon vastauksia. Mauri siis kertoi Benjaminille vastaukset!

Biance päätti parantaa reilusti. Läksyjen jälkeen hän opiskeli logiikkaa...

Ja ruuanlaittoa.

-Huomenta ruokapösilö! Tässä puhuu herra-Benjamin! Lähettäkää meille ihan sikana ruokaa! Me syödään tooosi paljon! Benjamin höpötti puhelimeen.

Ruokapösilö ei innostunut rahan puutteesta vaan nappasi Biancen sängyn.

.Grr! Benjamin! Missä mä nyt nukun? Biance raivosi.

-Sähvalla! Kuului ääni olohuoneesta. Benjamin oli selvästi kuolla nauruun.

Seuraavan yön Biance nukkui levottomasti sohvalla.

Mauri päätti varastoida tähteet, jottei heidän tarvitsisi niin usein tilata ruokalähettiä.

Anette nosti Bellan lattialta. Nyt oli erityinen päivä.

Anette puhalsi kynttiät. Bellan oli aika kasvaa. Sen silmistä näki että se iloitsi.

Poks! -Tulipa siitä suloinen! Anette hihkui.

Pienen stailauksen jälkeen Bella oli entistä suloisempi.

 

Näihin näkymiin päätettiin tämä tältä erää. Kommentoikaa!